Julkaistu

Suomalaiset superyrtit

Suomalaiset superyrtit ansaitsevat oman kirjoituksensa! Miten paljon luonto meille antaakaan!

Seuraa kirjoitusta, sillä päivitämme ja kasvatamme sitä ajan myötä. Tällä hetkellä valmiina on nokkonen, siankärsämö, koivu ja voikukka.

Nokkonen

Nyt alkukesästä on otettava kaikki ilo irti yrteistä, sillä nokkonen on nyt parhaimmillaan. Nokkonen (Urtica dioica/urens) on mahtava yrtti kaikkiin vaivoihin, mitä voit keksiä. Se kukkii alkukesästä sekä syksyllä – nämä ovat parhaita aikoja kerätä yrtti rohtona käyttöön.

Nokkosen kaikki osat voidaan käyttää, eli versot, lehdet, siemenet sekä juuret. Yrtti kasvaa pihoilla, latojen reunoissa, rannoilla sekä tien- ja ojanvarsilla. Kerätessäsi on kuitenkin hyvä olla kumihanskat sekä sakset mukana, sillä yrtti ei ole saanut lempinimeään ”viholainen” tyhjästä.

nokkonen on suomalainen superyrtti

Älä kerää nokkosia navettojen tai tunkioiden vierustoilta, sillä se sisältää tuolloin kuormittavia määriä nitraattia!

Yleisesti nokkosesta puhutaan olevan hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjä. Nokkosella on häkellyttävän paljon hyviä puolia. Kehoon yrtillä on monia eri positiivisia vaikutuksia, se esimerkiksi:

-vahvistaa verta

-alentaa verensokeria

-lisää hapenkulkua

-tasapainottaa verenpainetta

-edistää ruoansulatusta (suolia, maksaa, munuaisia j.n.e.)

-irrottaa limaa hengitysteistä

-vähentää eturauhasen kasvua ja turvotuksia sekä

-on iso apu iskiaksen hoitoon.

Nämä ovat vain puolet nokkosen upeista vaikutuksista.

Rohtona nokkosta käytetään sen runsaan A-, B-, C- , D- sekä K-vitamiinipitoisuuden ansiosta sekä sen monipuolisen hivenainepitoisuuden vuoksi. Nokkonen sisältää muun muassa rautaa, kalsiumia, magnesiumia ja sinkkiä. Kyseisestä yrtistä löytyy noin seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatista, joten korvaa pinaatti nokkosella pikaisesti.

suomalainen superyrtti nokkonen

Nokkonen on terveyden tukipylväs. Tätä loistavaa yrttiä ei kannatta jättää huomiotta. Keittiössä nokkosesta tulee paras kaverisi, se sopii keittoihin, sämpylöihin, pastaan, teehen ja mihin vaan keksit sitä laittaa. Teetä tehdessäsi lisää noin 1-3 rkl kuivattua nokkosta mukiin kuumaa vettä ja anna hautua hetki. Makua tuomaan voit toki sekoittaa muitakin teeaineksia.

Valitse nokkonen parhaaksi kaveriksi ja se vastaa tavoilla joita et uskoisi! Kannattaa kerätä reilusti, jos hyvä paikka löytyy. Nokkonen menee paljon kasaan kuivuttuaan ja mahtuu kyllä pieneen tilaan murskattuna. Kun sinulla on nokkosta reilusti, riittää varastosi talven yli. Eiköhän lähdetä keräämään!

Nokkosen kuivatus

Levitä nokkoset lakanoiden päälle vintille, jossa on lämmintä. Pöyhi niitä 1-2 päivän välein. Kuivatus toimii myös lattialämmitteisessä huoneessa tai saunan lauteilla. Jos saunaa pitää välissä käyttää, rullaa lakana yrtteineen kasaan ja levitä taas saunomisen jälkeen uudelleen jälkilämpöön.

suomalainen superyrtti nokkonen ja kuivatus

Lähteet nokkosjuttuun:

Kivimetrsä R. & J. Hulluna hortaan

Raipala-Cormier V. Luontoäidin kotiapteekki

www.yrttitarha.fi

Siankärsämö

Alla olevasta videosta näet, kun Luana kerää siankärsämöä.

Siankärsämö (Achillea millefolium) on jo kauan tunnettu ja käytetty yrtti. Siankärsämö kuuluu asterikasveihin ja se kukkii pieniä nippuja valkoisia mykerökukkia. Kasvissa on oma ainutlaatuinen ja aromikas tuoksu. Siankärsämö on hyvin yleinen koko Suomessa paitsi pohjoisimmissa osissa Lappia.

Kasvupaikat

Siankärsämö on monipuolinen yrtti ja kasvaa melkein missä vain. Yleisiä paikkoja missä yrtti kasvaa on esimerkiksi: pelloilla, pihoilla, ojanvarsilla, niityillä ja pientareilla. Siankärsämön lehtien keruu alkaa heti kun luonto vihertää, löydät varmasti omasta pihastasi kasvin lehtiä nurmikossa.

Siankärsämö keittiössä

Tämä ihastuttava villivihannes tekee keittiöstäsi paremman. Lehdet ovat oiva kumppani salaatteihin ja sopivat mainiosti lammas- ja riistaruokiin, sekä villikalojen kera.

Siankärsämön kirpeähkö ja pippurinen maku sopii myös smoothieen.

Kasvin parhaita yrttikumppaneita ovat rakuuna ja basilika, jotka tasapainottavat siankärsämön makua. Ole kuitenkin varovainen, sillä pujo- ja kamomilla-allergikot saattavat saada oireita siankärsämöstä!

Seuomen villiyrtit siankärsämö

Entä lääkkeenomaiseen käyttöön?

Sisäisesti nautittuna

Rohtona siankärsämö on aivan erinomainen. Se sisältää eteerisiä öljyjä sekä eri hivenaineita kuten: magnesiumia, mangaania, seleeniä, kaliumia, luonnon salisylaatteja sekä C- ja E-vitamiineja.

Esimerkiksi magnesium ja mangaani edesauttavat sydämen toimintaa sekä alentavat verenpainetta ja verensokeria.

Siankärsämö vahvistaa myös immuunijärjestelmää estäen tulehduksia.

Yrtti on hyvin antibakteerinen ja toimii luontaisena antibioottina. Sitä onkin käytetty flunssan torjunnassa jo pitkään monessa eri muodossa (näin korona-aikaan hyvä vinkki😊).

Annostus yrttiteenä on 2 tl kuivattua tai tuoretta yhteen kuppiin, mutta muista myös hyödyntää se keittiössä muuallakin.

Ennen käytettiin siankärsämöä rohtona hengitysteiden vaivoihin kuten yskään ja astmaan. Sitä poltettiin tupakan tapaan, tästä siankärsämö on saanut myös kutsumanimensä ”akantupakki”.

Kasvi sopii myös suuvedeksi. Siankärsämön betosiniini estää verenvuotoja, jolloin se hoitaa ientulehduksia ja limakalvojen ärsytyksiä.

Siankärsämöä iholle

Ulkoisesti siankärsämö hoitaa:

-ihoa

-palohaavoja

-paiseita

-tulehduksia

-aknea

-haavaumia

-hiertymiä.

Siankärsämöä arvostetaan suuresti suonikohjujen ja peräpukamien rohtona. Se edistää laskimo- ja ääreisverenkiertoa ja siten lämmittää erityisesti jalkoja ja käsiä.

 

Lähteet siankärsämöjuttuun:

Kivimetsä, R & J.: Hulluna Hortaan

Raipala-Cormier V. Luontoäidin kotiapteekki

Koivu

Muistathan, että esim. koivunlehtien poimiminen tai oksien katkominen EI kuulu jokamiehenoikeuksiin, pyydä AINA maanomistajan lupa.

Luonnonvaraisena kasvaa Suomessa kolme koivulajia: rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) ja vaivaiskoivu (Betula nana); lisäksi Lapin tuntureilla kasvaa hieskoivua muistuttava tunturikoivu (Betula pubescens subsp.tortuosa)

Koivu antaa kaikkensa meidän käyttöömme: rungon, kuoren, lehdet ja mahlan. Kaiken!

Koivuhan on keskeinen elementti juhannustaioissa ja symboloi puhtautta sekä naisellisuutta; sitä kutsutaankin metsäluonnon äidiksi. Siitä tuleekin mieleen, että koivujen latinankielinen sukunimi juontuu ilmeisesti heprean kielen sanasta ”betula”, eli neitsyt.

Koivua on aina pidetty hyvänä puuna. Sen hyvyydestä ja valkeudesta löytyy mm. seuraava kertomus:

”Vapahtaja kun kulki ennen aikaan täällä maan päällä, niin koivu teki hänelle palveluksen: Se antoi hänelle suojaa kuumaa aurinkoa vastaan. Silloin Vapahtaja siunasi koivun ja antoi sille valkoisen tuohiverhon, että sitä ei aurinko polttaisi eikä pakkanen paleltaisi.”

(SKRA Koivisto, U. Mannonen 1589, 1936.)

 

Rohtona ja kansanlääkinnässä

Rohtona voidaan käyttää lehtiä, tuhkaa, mahlaa ja kansanlääkinnässä myös tuohta. Lehdissä on monia vaikuttavia kivennäis- ja hivenaineita, kuten esim. c-vitamiini, saponiinit ja flavonoidit. Silmuissa on eteeristä öljyä, keltaista väriainetta sekä karvasaineita.

Koivu edistää virtsan-, hien ja sapeneritystä sekä alentaa verenpainetta. Eteerinen öljy vaikuttaa lievän antiseptisesti ja supistavasti. Sillä voi hoidattaa mm. munuais- ja virtsarakkovaivoja. Hoitokuuriksi suositellaan kerrallaan kahden viikon jaksoja. Koivua on ennen vanhaan käytetty hoidattamaan mm. kihtiä ja reumaa. Koivuntervavoidetta on käytetty haavoihin ja mahlaa taasen kevätväsymyksen poistamiseen.

suomalaiset superyrtit koivu

Ruoanlaitossa

Koivunlehtiä voi myös laittaa sellaisenaan salaatteihin tai yrttijuomiin. Hiirenkorvalla olevat lehdet voi ripotella voileivän päälle, raasteisiin tai persiljan tapaa ruokien pinnalle. Kuivattuna lehtiä voi myös käyttää maustesuolasekoituksissa tai yrttiteenä 1 – 2 tl (n. 0,5 – 1 g) kuivattuja lehtiä.

Koivunmahlaa voit juoda sellaisenaan, teevetenä, leivontaan tai vaikka puurojen nesteenä. Mahla virkistää ja edistää munuaisten toimintaa.

Loppuun muutama resepti kokeiltavaksi:

Luonnontee

  • 1,5 l vettä
  • 6 koivunlehteä
  • 10 – 15 valkoapilan kukkaa
  • 20 sitruunamelissan lehteä

Keitä vettä. Kaada vesi esim. teekannuun ja lisää villiyrtit ja hauduta 2-4 min. Kokeile myös jääteenä!

 

Koivujuoma

  • 1 l vettä
  • 2 ½ dl pieniä koivunlehtiä
  • hunajaa
  • sitruunamehua

Keitä lehtiä vedessä noin 10 minuuttia. Siivilöi lehdet ja sekoita joukkoon hiukan hunajaa ja sitruunamehua. Tarjoa kylmänä. Juoma antaa kauniin värin juomasekoituksiin.

Mahlapannari

  • 3 munaa
  • 1 l mahlaa
  • 2 dl maitojauhetta
  • 5 dl hiivaleipäjauhoja
  • 1 l juuresraastetta (porkkanaa, perunaa, selleriä, purjoa) tai 2 dl kiehautettua hienonnettua nokkosta
  • 1 tl suolaa
  • ripaus mustapippuria

Sekoita munien rakenne rikki. Lisää joukkoon muut ainesosat. Anna taikinan turvota hetki. Kaada taikina voidellulle uunipannulle ja paista 225 astetta noin 25 minuuttia.

Voikukka

Maskros, dandilion, häkkivillapää, sianyrtti, sängynkastelija, maitoheinä – tälläkin rakkaalla lapsella on monta nimeä. Voikukka on monivuotinen sikurikasveihin kuuluva ”rikkaruoho”; Suomessakin niitä löytyy n. 400 lajia. Koko voikukka -klaanin alkukoti on Keski-Aasian vuoristossa. Kukan latinankielinen nimi Taraxacum on johdos kreikankielisistä sanoista ”taraxis” (= eräs silmäsairaus) ja akeomai (= parantaminen).

Rohtona

Voikukan rohdoskäytön aloittivat arabit 1000 – luvulla jKr. ja vasta 1500 luvulla apteekkarit hyväksyivät tämän rohdon lääkinnällisiin hoitoihin ja käyttivät tästä nimiä kuten; Herba Taraxacon ja Herba Urinaria. Voikukasta voi käyttää juurta, versoa, kukkaa ja lehtiä. Lehdillä voi lisätä haimanesteen ja virtsan eritystä, helpottamaan perna- ja munuaisvaivoja kuin myös kihtiä sekä reumaa. Juurilla voi lisätä ruokahalua, edistää ruoansulatusta sekä vahvistaa maksaa. Voikukan kukat auttavat mm. ummetukseen ja peräpukamiin. Maitiaisnestettä voidaan käyttää ulkoisesti syylien hoitoon.

Voikukka sisältää inuliinia mikä alentaa korkeaa, huonoa kolesterolia ja verensokeria.

Ruoanlaitossa

Erittäin monipuolisesti käytettävä kasvi. Lehtiä voidaan lisätä salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin tai kuivattuna yrttijuomiin 1 – 2tl (0,5 – 1g). Voit toki syödä niitä sellaisenaan kiehautettuna, hapatettuna tai vaikka sipsinä. Lehdet voi kuivattaa tai jopa pakastaa. Parhaimmillaan ne ovat alkukesästä, kerää lehdet mieluiten varjoisasta paikasta kasvaneista voikukista, tuolloin lehtiin on syntynyt vähemmän karvaita makuaineita. Kukista voi tehdä simaa, kaljaa tai viiniä. Juuria voi käyttää keitettynä eri ruokien lisänä, ja paahdetuista juurista saa kahvinkorviketta. Kerää juuret aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.

Voikukka on oikea terveyspommi! Se sisältää mm. A-, B-, C- ja D- vitamiineja, kalsiumia ja rautaa.

suomalaiset superyrtit voikukka sahalaitainen
Sahalaitainen voikukka ei maistu hyvälle.
suomalaiset superyrtit voikukka sileäreunainen
Sileäreunainen voikukka kannattaa kerätä.

Kokeile toki myös näitä reseptejä

Voikukkajuoma (40 annosta)

  • 5 l voikukan keltaisia kukkia
  • 10 l vettä
  • 600 g sokeria
  • 100 g fariinisokeria
  • 3 sitruunaa
  • ¼ tl hiivaa

Keitä puhdistettuja voikukkia puolessa vesimäärässä muutaman minuutin ajan. Siivilöi kukat pois. Lisää loppu vesi ja sokerit. Pese sitruunat harjalla, astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä. Huuhtele hyvin. Kuori keltainen kuori talteen perunankuorimaveitsellä. Poista sitruunoista valkoinen kuori ja leikkaa sitruunat viipaleiksi. Laita kuoret ja viipaleet juoman joukkoon. Lisää hiiva kädenlämpöiseen liemeen. Anna juoman jäähtyä huoneenlämmössä seuraavaan päivää. Siivilöi, pullota ja säilytä viileässä.

Kesäkurpitsa-voikukanlehtisalaatti

  • noin 4 dl ohuita kesäkurpitsaviipaleita
  • 1,5 dl voikukanlehtisuikaleita
  • 1 dl vihersipuliviipaleita
  • 2 tl viinietikkaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 dl kermaviiliä tai ranskankermaa
  • suolaa, pippuria, kuminoita

Kesäkurpitsa kuoritaan ja leikataan mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Viipaleet nostetaan kuivumaan talouspaperin päälle noin tunniksi. Voikukanlehdet huuhdellaan, keskiruodit poistetaan. Lehdet suikaloidaan. Kaikki aineet sekoitetaan salaatiksi.

Syyspaistos

  • voikukan juuria
  • mustajuuria

kuorrutuskastike:

  • 3 rkl voita
  • 5 rkl = 0,75 dl vehnäjauhoja
  • 3,5 dl mustajuurten keitinlientä
  • 1 dl kermaa
  • 2 munankeltuaista
  • sitruunamehua
  • muskottipähkinää tai korianteria
  • hiven mineraalisuolaa
  • mantelilastuja tai -rouhetta

Voikukan juuret raaputetaan varovasti puhtaiksi ja keitetään 5 – 10 minuuttia väljässä vedessä. Vesi kaadetaan pois ja juuret keitetään uudessa vedessä kypsiksi. Mustajuuret kuoritaan ja keitetään kypsiksi. Kypsät juuret pätkitään ja ladotaan tulenkestävälle, laakealle vadille. Kuorrutusta varten voi sulatetaan, jauhot lisätään ja seos kiehautetaan. Lisätään joukkoon mustajuurien keitinliemi ja annetaan kiehua pari minuuttia. Kastike otetaan pois liedeltä, lisätään kerma, samoin mausteet ja sitruunamehu. Kevyesti vatkatut munankeltuaiset lisätään kastikkeeseen ja paistos peitetään seoksella. Mantelilastut ripotellaan pinnalle ja ruoka saa paistua kauniin väriseksi noin 250°:ssa.

Lähteinä koivu- ja voikukkateksteihin:

Virpi Raipala – Cormier: Luontoäidin kotiapteekki

http://www.yrttitarha.fi/kanta/koivu/

http://www.yrttitarha.fi/kanta/koivu/reseptit.html

http://www.yrttitarha.fi/alasivu.html

http://www.yrttitarha.fi/alasivu.html

https://www.martat.fi/reseptit/voikukkajuoma/

https://www.martat.fi/marttakoulu/sesongin-ruoka-aineet/luonnonyrtit/voikukka/