Luana ja kuu – tarinasarja

Kuu on ystävä

Tervetuloa lukemaan uutta tarinasarjaamme Luana ja kuu, jossa kerrotaan erilaisista kuun vaikutuksista. Haluan jakaa teidän kanssanne omia kokemuksiani kuusta ja siitä, kuinka aikoinaan kiinnostuin aiheesta. Kerron myös siitä, miten kuu ja kuun vaiheet vaikuttaa moniin asioihin eri lailla eri aikaan kuukaudesta. Olin aluksi hyvin skeptinen koko kuujuttua kohtaan, vaikka sitä nyt on ehkä vaikea kuvitella. Nyt kuun vaiheet ovat jo niin tuttuja minulle.

Tutustuminen

Vuonna 2006 osallistuin Helsingissä Hengen ja tiedon messuille. Se messupäivä oli kuin mikä tahansa muukin messupäivä – paitsi yhdellä pienellä erolla. Ihmiset kehottivat minua menemään yhden tietyn messupöydän luo. Minulle kerrottiin innostuneena, että siellä myytiin kuuhun liittyvää kirjallisuutta. (No nyt myydään täällä meilläkin.)

Tietenkin lähdin uteliaana tarkastamaan, että mistä mahtaa olla kyse. Messupöydän toisella puolella istui erittäin iloinen sekä puhelias nainen. Hän esitteli itsensä Anne Pöyhöseksi. Anne kertoi minulle kuun kierron eri vaikutuksista, tuosta vain ihan ulkomuistista, ja jo ensimmäisen minuutin aikana olin ihan puulla päähän lyötynä kaikesta infosta. Olin kyllä kuullut ”kuuhulluudesta” ja täyden kuun vaikutuksesta, mutta tuo yhtä hymyä ollut Anne kertoi niin paljon asiaa, että olin ihan pyörryksissä.

Anne oli niin vakuuttava ja innostunut, että lähdin hänen messupöytänsä luota upouusi kirja kainalossani. Ihmettelin mielessäni Annen kertomia juttuja ja aihe tuntui kiehtovan minua yllättävän kovasti. Pohdin, että ”Täytyyhän tässä olla oikeasti jotain suurempaa, joka vaikuttaa elämäämme, kasveihin ja eläimiin”. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun tällaista ajattelin. Olen aina kokenut, että maailmankaikkeutta pyörittää ihmistä isommat voimat. Kirja kiinnosti niin kovasti, etten olisi malttanut odottaa kotiin pääsyäni, jotta pystyisin paremmin paneutumaan asiaan.

Messujen jälkeen pääsin viimein kotiin ja uuden kirjani pariin. Muistan, kuinka kirjan ensimmäiset sanat saivat niskakarvani nousemaan: ” Jo vuosia minua on yhä uudelleen pyydetty jakamaan tietoa, jota olen saanut varhaislapsuudesta lähtien. Tietoa kuun rytmistä, jotka vaikuttavat kaikkeen elämään maapallolla ja miten kuun vaiheet ja sijainnit ilmentävät niitä”. Näin alkaa kirjan esipuheen sanat, jotka kirjailija Johanna Paungger on kirjaansa kirjoittanut.

Tämän luettuani olin ihan että ”MITÄ?! Jos tämä kirja paljastaa oikeasti kaiken tämän, niin alan uskomaan olevani Elämän Tarkoituksen juurilla. Luin kirjan niin nopsaan, etten luettuani muistanut yhtään mitään. Olin aivan pää pyörällä, ihan kuten Annen messupöydän äärellä olin ollut.

Kokeilu

Paloin innosta päästä kokeilemaan tätä kuun ihmeellistä voimaa. Ja tunnettuna hätähousuna tuloksia piti saada nyt heti ja mieluiten olisi pitänyt saada jo edellisellä viikolla. Mietin tyytyväisenä, että mitä kotityötä en juuri nyt voi sietää. Katselin ympärilleni ja silmät osuivat heti täydelliseen kohteeseen: kukkapenkki! Kukkapenkkini olivat silloin aivan jäätävässä kunnossa ja niissä kasvoi enempi voikukkaa kuin perennoja. Toki asuimme silloin maalla – eihän se nyt niin paha voinut olla, jos pari voikukkaa repsottaa perennojen kaverina. Pakko kuitenkin myöntää, että häpesin sitä, mihin kuntoon olin kukkapenkit päästänyt.

Päätin voikukkia katsellessani, että jos Anne on oivaltanut keinon hoitaa puutarhaa, niin miksen voisi sitä kokeilla minäkin. Mieluummin olisin lähtenyt muksujen kanssa vaikka järvelle uimaan, urheilemaan tai mitä ikinä tahansa – muttei sitä kukkapenkin kitkemistä. Koska halusin kokeilla kuun vaikutusta, koekaniiniksi päätyi pihan pienin kukkapenkki.

Luin tarkkaan ohjeet ja kuun vaiheet Annelta saamastani kirjasta. Ja olihan siinäkin omat haasteensa, koska jäin moneen otteeseen miettimään, että mikä ihme on alakuu ja onko se sama kuin vähenevä kuu toiselta sivulta… En kuitenkaan luovuttanut, vaan luin, pohdiskelin ja varmistelin, että olin ymmärtänyt. Tarkistin moneen kertaan, että päivät olivat oikeat puutarhan rikkaruohotaisteluun ja varasin aikaa kalenteriin tätä koetta varten.

Miten kokeilun käy?

Vastahakoisesti menin pienen kukkalapioni kanssa putsaamaan noin 2m x 1m kokoista kukkapenkkiäni. Tein sen hymyillen, koska en uskonut tähän hommaan yhtään. – Miksi?

En osaa sanoa. Ehkä siksi, etten ollut koskaan kuullut moisesta.

Kun kukkapenkki oli putsattu rikkaruohoista, kirjoitin seinäalmanakkaan merkinnän pienestä kokeilustani.

Arvatkaas, miten siinä sitten kävi! Unohdin koko kukkapenkin ja kokeilun. Eräänä kauniina päivänä vasta loppukesällä muistin, mitä olin alkukesästä tehnyt ja menin ulos katsomaan. Olin yllättynyt, sillä penkissä ei kasvanut kuin ehkä 2-3 voikukkaa, jotka olivat aivan pinnallisesti kiinni. Siis saman kesän siemeniä, jotka olivat heikosti juurtuneet. Kesä oli ollut hyvin vaihteleva, ei edes kovin kuiva, joten rikkakasveille erittäin suotuisa kesä. Tämä ensimmäinen kokeiluni sai minut vakuuttumaan saman tien. Jotain järkeä kuuasiassa on.

Kokeiluni jatkuivat tulevina vuosina muissa penkeissä, ja epäilykseni kaikkosivat penkki penkiltä. Pakko myöntää, kyllä wanha kansa tietää.

Pajun hävitysprojekti

Innostukseni kokeilla kuun vaikutusta säilyi voikukkapenkkini jälkeen, ja pitkin vuotta tein monia kotiin liityviä kokeita. Palaan niihin myöhemmin.

Eräänä alkukesän aamuna olin koiramme Miron kanssa lenkillä, kun sain idean. Kodin lähellä olevan pellon reunalla olevassa ojassa huomasin runsaasti pajuja. Silleen kun ojissa yleensä on. Naapurimme omisti pellot ojan vierellä. Ajattelin, että hän olisi varmaan hyvin tyytyväinen, jos ei enää tarvitsisi raivata pajuja ojistaan. Niitä kun oli niin paljon, ettei ojavesi pääsyt kunnolla virtaamaan. Päätin soittaa hänelle saman tien.

– Huomenta! Naapurin rouva täällä. Olisin kysyellyt saisinko teiltä luvan raivata ojiasi tuossa talomme edessä olevan pellon vieressä? Tutkin miten kuu vaikuttaa pajujen raivaamiseen. Voi kuulemma olla niin, etteivät enää edes kasva siinä, tai kasvavat hyvin vähän, jos onnistun. Mitäs sanot, saisinko luvan heilua vähän vesurilla ojassasi? kysyi häneltä.

– No, mikä jottei! Mutta en kyllä usko noihin kuujuttuihisi, hahaha! Hän nauroi puhelimessa.

– Mutta toki, anna palaa. Tulen sitten katsomaan joku päivä, mitä siellä touhuat,  hän sanoi.

Hävitysprojekti alkaa

Voi että olin tyytväinen! Sain niin hyvän kohteen kokeiluun! Pajuthan ovat hyvin hankalia saada pois. Juoksin hakemaan vesurin. Varmistin vielä, että päivä on se oikea (tarkistin vielä kertaalleen kuun vaiheet). Nyt naapurin pajut saisivat kyytiä! Ne eivät enää ala kasvamaan tässä paikassa, siitä olen varma, ajattelin.

Jossain vaiheessa päivää lapset ihmettelivät, miksen tule jo sisään laittamaan ruokaa. Aika katsos vaan rientää, kun touhuaa ja suunnittelee. Päätin että katkaisen pajut juuresta, noin metrin leveän kaistaleen ja sitten joku toinen kuupäivä taas metrin lisää. Silloin pystyn paremmin vertaamaan, mitä tapahtuu. Mutta tämän päivän karsitut pajut, ne eivät tule nousemaan enää, näin olin tulkitsevani kalenterista.

Vilkaisin kalenteria ja suunnittelin että seuraavana päivänä karsin uuden metrin leveän kaistaleen. Kuu oli silloin eri merkissä  ja kaikki oli mielestäni hanskassa. Merkkasin kalenteriin kokeiluni, muuten en muistaisi milloin tein mitäkin. Jatkoin puuhia perheeni parissa ja aika riensi.

Pajutulokset

En osannut sanoa, kuinka kauan aikaa oli mennyt, kun pysähdyin seuraavan kerran koiralenkillä ollessani, leikattujen pajujen viereen. Herranen aika! Mitä on tapahtunut?

Onko tämä se paikka, missä olin hakannut pajut juuresta poikki? Piti mennä ihan lähelle katsomaan. Kyllä, siellä oli vesurini merkit. Arvaatteko? Pajut olivat kasvaneet noin 60 cm kahdessa viikossa! Puskathan piti olla miltei kuolleita minun laskelmien mukaan.

No miten se toisena leikattu palsta oli sitten kasvanut? Sehän leikkattiin pari päivää ensimmisen palstan jälkeen. Menin katsomaan ja olin hämmästynyt. Pajut eivät olleet kasvaneet juuri ollenkaan, ehkä sentin. Mitä oli tapahtunut?

Kiireitä riitti urheiluperheessä ja aikaa meni ehkä jokunen viikko taas. Tutkiskelin kuukirjaa ja kuuvaiheita ja sain selville mitä oli oikeasti tapahtunut.

Naapuri epäilee

Siinä välin naapurini soitti.

– Menihän se niin kuten sanoin, Luana! naapurini nauroi  Ei ne sun kuuhommelit oikein toimi.

– Kuule, vastasin. Tein aika ison kardinaalivirheen. Sekoitin alakuun (vähenevän kuun) ja yläkuun (kasvavan kuun). Jos viitsit, niin katsoppas sitä toista pajukkoa mitä leikkasin, se ei ole kasvanut ollenkaan. Se on leikattu alakuulla, kun taas se, joka rehottaa on leikattu yläkuulla. Kirjoitin päivämäärät ylös ja tutkin tarkemmin, missä olin tehnyt virheen. En näköjään vieläkään oikein tiedä, milloin on mikäkin kuun vaihe, naureskelin ja samalla häpesin.

– Eiii, en usko. Ihan hömppää touhua tuo on. En usko mihinkään kuun vaiheisiin. Jatketaan, moikka, hän sanoi.

Olin tosi nolona! Olin ollut niin varma, että onnistun heti ensimmäisen palstan kanssa ja sitä se naapuri oli seurannut myös. Mutta minua lohdutti, että ei hänkään näköjään osannut erottaa vähenevää ja kasvavaa kuuta.

Aika kuluu

Annoin palstojen olla kesän yli. Sää oli hyvin vaihteleva. Sellainen kesä, joka suosi pajuja ja rikkaruohoja, eli villiyrttejä 😉

Elokuun lopulla, reilun kahden kuukauden jälkeen, palasin taas tutkimaan palstoja ja totesin; että ensimmäinen palsta, eli kasvavalla kuulla leikattu, oli järkyttävän iso! Oksia oli siunaantunut ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin mitä olin leikannut! Toinen palsta, jonka olin hoitanut vähenevällä kuulla oli kasvanut vain noin 60 cm:ksi. Oksia oli yhtä vähän kuin leikatessa. Kostean kesän vuoksi se ei kuitenkaan kuollut. Paju on sitkeä kasvi. Kuivalla kesällä se olisi voinut jopa kuolla.

Mitä opin tästä? Ainakin sen, että nyt tiedän tasan tarkkaan mikä on kasvava ja mikä vähenevä kuu. Toinen oppi oli; että jos raivaat metsää kasvavalla kuulla, saat tuplamäärän risukkoa parissa viikossa. Se voi pilata paljon pienten metsä – istutusten kasvua.

Marjat puskassa

Kauniina kesäisenä aamuna huomasin yhtäkkiä kuun vaiheet, ja että oli viimeinen kasvavan kuun hedelmäpäivä ja punaiset viinimarjat puskasta oli keräämättä. Marjat olivat selkeästi jo ylikypsiä, mutta ne piti kerätä ja halusin puskat tyhjiksi. Taisi tulla hommassa vähän väsykin.

Laitoin kerätyt marjat mehumaijaan ja keitin mehua. Kun ensimmäinen pullo oli valmis, olin tyytyväinen. Pitäisi laittaa seuraavaksi sokeria. Silloin tuli esikoinen ja kysyi: teetkö mehua? Hän oli nopea liikkeissään ja otti saman tien mehua pullosta. En ehtinyt varoittaa häntä, että siinä ei ole sokeria. Mutta esikoinen maistoikin mehua ja kysyi tyytyväisenä: oletko tehnyt mansikkamehua?

Olin vähän hämilläni. Hän väitti minulle, että olin tehnyt mansikkamehua. Maistoin itsekin ja todellakin – hmm, se maistui mansikalta, niin makealta ja ihanalta. Lapsi oli siis oikeassa! Jälkeen päin tuli vielä mieleeni, että koska mansikka on kallis marja, niin tämähän oli uskomaton tapaus, että punainen viinimarja saatiin maistumaan mansikalta. Olisiko tässä jopa bisnesidea jollekin.

Eli – kun keräät marjat oikeaan aikaan, saat 100 % aromeja ja voit saada kirpeistäkin marjoista tehdä erittäin hyviä mehuja.

Kotitesti

Olen testannut kotona perheelle, mikä marja maistuu parhaimmalle. Kokeile sinäkin ensi kesänä ja testaa eri päivinä kerättyjä marjoja – maistaako perhe milloin marja on kerätty.

Meillä on tulos ollut selvä! Nimittäin hedelmäpäivänä kerätty marja on aina ollut parhaimman makuinen. Muut jäävät mausta, ne ovat kirpeitä tai vetisiä. Kotitestannut olen ainakin  mustikalla ja viinimarjoilla. Sitä paitsi on vielä yksi yllättävä juttu kun kerää parhaimpina päivinä. Marjat eivät mene kasaan, lytisty. Ne pysyvät kokonaisina ja aromit ovat marjan sisällä, eikä pussissa/rasiassa.

Tällaisen kokemuksen jälkeen valitset automaattisesti aina hedelmäpäivän marjojen keräykseen. Se tuntuu järkevältä – miksi et valitsisi sitä päivää kun marjat on parhaimmillaan ja vitamiinit ja sokerit kohdillaan!

Kasvivärit ja värjäyspäivät

Tällä kerralla vain lyhyt tarina, miten kuun vaiheet vaikuttavat kampaamotyöhön. Muistan, kuinka alkualkoina ekokampaajana ihmettelin, miten samalla henkilöllä saattoi tulla täysin erilaisia lopputuloksia kasviväreillä värjättäessä. Hiukset saattoivat reagoida samaan kasviväriin eri tavalla eri kerroilla. Olin ihmeissäni, miten se on mahdollista.

Aloin laittamaan värjäyspäivät ylös asiakaskortille ja pidin kirjaa tarkemmin, mitä väriä oli laitettu. Opin huomaamaan, mitkä olivat parhaat värjäyspäivät, jolloin väristä tuli odotetun kaltainen. Parhaat päivät ovat kasvavalla kuulla ja tulipäivinä tai ilmapäivinä. Esimerkiksi oinaspäivät olivat oikein hyviä värjäyspäiviä. Tästä voit lukea lisää kuukirjan sivulta 35.

Kurkku ja hampaat

Härän merkki, jossa kuu on Toukokuun alussa ja lopussa, on tärkeä merkki. Se on myös sellainen, jonka vaikutukset oppii nopeasti. Tässä muutama tarina, jossa opin härän merkin vaikutuksista.

Olin kuullut ja lukenut tästä merkistä sen verran, että tiesin, että se vaikuttaa suun ja kaulan alueeseen. Lapinjärvellä asuessani ekokampaamoni naapuritiloissa toimi hammaslääkäri. Kuulin hammaslääkäristä välillä ääniä – sellaisia ei niin kivoja ääniä. Ymmärsin, että jotakuta sattui. Aloin seuraamaan näitä ääniä liittyen kalenteriin ja yhtäläisyys oli uskomattoman selkeä. Härkäpäivät ja erityisesti kasvava kuu olivat niitä pahimpia päiviä. Silloin minun piti laittaa radio vähän kovemmalle soimaan.

Kaksosten merkki

Rasva käyttäytyy tietyissä merkeissä suotuisasti. Kaksoset on yksi niistä. Luanakin tekee rasvoja usein kaksospäivänä.

Kokkaatko?

Kastikkeet valmistuvat hienosti kaksospäivinä. Niistä tulee sileitä, ihania, kuohkeita, aivan mainioita kastikkeita! Kokeile vaikka!

Samoin kiisselit ja muutkin saostettavat seokset onnistuvat hyvin kaksospäivinä.

Samoin nyt kun on vielä kasvava kuu tulee erittäin kuohkeaa leipää ja pullaa. Lopputulos voi olla tuplasti kuohkeampi kuin tavallisesti.

Siankärsämötarina – tapahtui muutama vuosi sitten

Siankärsämötarina

Eräs henkilö tuli puheilleni. Hän oli hyvin kärsivän näköinen.

– Onko sinulla Luana jotain peräpukamille? On niin kauheen kipeää. En voi edes istua kun niin sattuu.

– Herranen aika! Olen lukenut yrttikirjoistani niistä ja luulen, että minulla on sinulle jotain yrttiä antaa.

Menimme ekokampaamoon ja otin yhden lukuisista yrttikirjoistani ja luin.

– Siankärsämöä arvostetaan erityisesti suonikohjujen ja peräpukamien rohtona kylpyinä, kääreinä tai salvoina. -On se näköjään hyvä niin moneen vaivaan, joten sanoisin että valmista siitä teetä ja juo 2 kertaa päivässä. Tässä saat maistaa mun tekemää teetä nyt heti. Ole hyvä. Vaikka et tee kääreitä siitä, valmista teetä. Soittele muutaman päivän päästä.

Tuttuni lähti siankärsämöt kainolossaan kotiin. Hiljaista oli muutaman viikon. Sitten hän tuli käymään.

– Arvaa mitä?, hän sanoi.

-Join sitä teetä ja jo seuraavana päivänä oli pukamat pienentyneet niin, että ei ollut ongelmia istua. Join sitä teetä viikon ja ei ole kuulunut eikä näkynyt yhtään pukaman pukamaa!

– Kyllä on aika jymyjuttu tämä kerrassaan!. En voi käsittää, että ne NOIN nopeasti korjaantui. Nå, onhan ne lääkeyrttipäivänä kerätty! ja luonnonvoimaa täynnä.

Sen pituinen se. Eli kannattaa kokeilla ja antaa keholle rauha ottaa vastaan. Ei tarvitse uskoa, mutta ei myöskään tuomita. Neutraali asenne riittää.

Ps. Kerää siankärsämöä, kun on mahdollista. Heinäkuussa ja elokuussa. Muista keräysaika: kasvava kuu ja kukkapäivä tai lääkeyrttipäivä.

Halkeileva iho

Halkeileva iho

Kärsin kuivasta ja halkeilevasta ihosta. Jaloissa minulla on psoriasis. Vuosia sitten, kun kehittelin voiteita, kokeilin niitä halkeileviin sormenpäihin ja jalkapäihin. Ihmeparrannuksia tapahtui aika ajoin yhdessä yössä – kasvavan kuun rasvapäivinä (Kukka/ilma)! Hämmästyttävää!

Iltahoitorutiini

Levittämisessä käytin hoitoainesuihketta. Hieroin jalat yrttivoiteella. (Voit käyttää myös muita voiteita ja öljyjä.)  Kun jalat oli hyvin rasvattu, levitin lopun rasvan käsiini, taas hoitoainetta apuna käyttäen – hoitoaine myös tehostaa voiteen imeytymistä.

Voitelun jälkeen suojasin kädet ja jalat  puuvillahanskoilla ja sukilla. Aah, että oli hieno tunne! Nukuin kuin pieni vauva. Kannattaa kokeilla.

Tiesitkö, että Luanas Organic Productsin tuotteet valmistetaan kuukierron mukaan?

Ehkä tiesitkin jo, koska luet tätä blogia. Joka tapauksessa tämä on ainutlaatuista ja erittäin mielenkiintoista. Voimme kertoa, että kuukaudessa on vain 4 optimaalista päivää, jolloin on paras aika tehdä saippuaa ja voiteita.

Milloin ja miksi? No, parhaat päivät ovat ns. rasvapäiviä (kasvin osa on silloin kukka, eli siis rasvapäivä on sama kuin kukkapäivä). Rasvapäivinä öljyt ja vahat sekoittuvat ja suorastaan ”tanssivat” yhteen. Monen vuoden testaamisilla ja kokeiluilla on havaittu, että kuun kierron mukaan valmistettu tuote jättää parhaan ”jäljen” kaikkeen. Jäljellä tarkoitetaan hiusten pesutulosta, ihon kuntoa ja kosteuttamista sekä tuotteen säilyvyyttä.

Tutkiskelin jossain vaiheessa kirjaa, jossa kerrottiin Ajoituksen taidosta Suomalaisessa kansanperinteessä. Huomasin, että tämä sama asia oli jo vanhan kansan tiedossa. Olen aika jääräpää, kun aloitan jotain. En heti usko, kokeilen lisää ja teen virheitä, aina uudestaan ja uudestaan. Kokeilujen jälkeen, kun olen aivan varma miksi ja miten, voin uskottavasti kertoa miten asian laita on. Kuten teen nyt teille.

Kaikkina muinakin päivinä voi valmistaa tuotteita, mutta niistä ei tule yhtä laadukkaita. Piste. Jos haluat päästä helpommalla ja silti saada laadukasta, seuraa kuun rytmejä. Se mollukka on siellä ihan meitä varten.

Neitsytmerkki

Tuli mieleeni yksi tarina yhdestä mummusta, joka tuli juttusille. Hän oli jo lähemmäksi 90-vuotias. Kysyin häneltä vointeja ja hän vastasi:

– Muuten olisi kaikki hyvin, mutta tuo vatsa on niin kovalla koko ajan.

– Ai, sanoin. -Eikös lääkäri ole antanut sinulle neuvoja, mitä syödä kun on kova vatsa?

-Ei ole. Sain eräitä pillereitä vaan, hän vastasi.

– No, sehän kummallista! Oletko itse koskaan tehnyt mitään muutoksia ruokarutiineihin sitten? Vaikka vähentänyt lihansyöntiä tai syönyt enemmän kasviksia tai silleen?, kysyin heti perään.

–Eh eh, en minä sellaista, mummu vastasi ymmällään.

-Lääkäri sanoi, että voin syödä ihan kuin ennenkin, otan vain sen pillerin, niin suoli kyllä toimii.

-Aika ihmeellistä! tokaisin. -Eikö lääkäri osannut ollenkaan antaa jotain vinkkejä, mitä ruokia olisi syytä vähentää tai lisätä kun on kovalla. Hmm… Suosittelen, että teet nyt itse pienen testin…

Selitin mummulle, että muuttaa ruokalautasmalliaan himpun verran, esim. että ensi kerralla keittää mukaan vähän kukkakaalta tai ruusukaalta ja vähentää lihan määrää. Jos ei tunnu hyvältä, voi vaihtaa lihan esimerkisi kalaan. Valmiita palojakin on kaupassa kylmähyllyssä.

En ole mummua nähnyt sen jälkeen, kun juteltiin. Toivoin vain pienessä mielessäni, että näihin pillereiden määräämisiin tulisi muutosta. Aika monella on ongelmia löytää hyvä ruokarytmi. Uskon kyllä, että jos saisimme joka kuntaan ravitsemusterapeutteja, jotka seuraisivat meidän arjen ruokatottumuksia, aika moni vaiva häviäisi kuin itsestään. Eikä pillereitä ehkä tarvitsisi enää juuri ollenkaan 😉

Toivossa on hyvä elää sanoi, lapamato:)

…ja Luana

Ps. Yksi tuttu pariskunta tuli juttusille. Toisella oli vatsaongelmia (kovalla) ja toisella hiustenlähtöä. Arvaa mitä? Molempien ongelmat hävisivät, kun he laittoivat lautaselle lisää kaaleja. Parsakaalta, ruusukaalta, valkokaalta, kukkakaalta. Ihmettelin, kun rouva tuli kampaamolle ja hiusjuuristo oli tuuheampaa ja vatsaongelmat miehellä olivat poissa.

Et sillee! Ruoka on usein myös lääke!

Vinkki, kun ostat kenkiä… tai tekohampaita

Vähenevällä kuulla keho puhdistautuu, ja ajaa ulos kuona-aineita. Kasvavalla kuulla se taas imeyttää, ravitsee. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vähenevällä kuulla jalat ovat hieman pienemmät kuin kasvavalla kuulla. Kasvavalla kuulla jalat ovat ”turvonneemmat” ja tuntuvat isommilta.

Sama sääntö kuuluu koko kehoon, oli kyse sitten kengistä tai tekohampaista. Apuvaa! Oletko koskaa kuullut vanhemman väen valittavan lonksuvista tekohampaista tai kengistä? Minä olen, ja yksi syy voi olla se tärkeä ajankohta, jolloin muotti on tehty tai sitä on sovitettu. On tämä kyllä ihme juttu… Ihan hassulta tuntuu moinen!

Nyt kenkiin. Olen monta kertaa ostanut liian pieniä kenkiä ja syy on juuri tämä. On ollut vähenevä kuu ja olen ostanut kengät jotka ovat sopineet nippa nappa. Kasvavalla kuulla, sitten kun jalka turpoaa, kengät tuntuvat epämiellyttävältä, ahdistavalta ja ovat jääneet kaappiin.

Kuun Vaikutus Rakentamiseen

osa 1/3

Voiko kuu vaikuttaa sellaiseen kun rakentamiseen? Kyllä voi, ja sen voi havaita todella selvästi. On olemassa todella hieno kirja tästä aiheesta. Se sopii luettavaksi kenelle vain, joka on kiinnostunut kuun vaikutuksen oikeasta ajoituksesta vanhan kansan tietouden mukaan. Kirja muistuttaa, mitä esi-isämme tiesivät ja yrittivät meille kertoa, ja jonka nykymaailma jyräsi kemikaali- ja industrialismikauden myötä.

Epäilijöille tiedoksi

Olen saanut ekokampaamolla kuulla eräiltä henkilöiltä:

-Älä Luana aina puhu tuosta kuusta, olet kohta ilman asiakkaita.

Olen vastannut tälläisiin juttuihin rauhallisesti, että pakko on kokeilla puhua. Mielestäni tämä on yksi elämäni tarkoituksista.

Haluan valistaa, eli nostaa esiin vanhan kansan tietoutta. Levittää ihmisten ja luonnon välistä viisautta, joka on varmistanut sen, että mekin olemme olemassa. Mökit olisivat hajonneet käsiin ja puuämpärit ja tynnyrit vuotaneet. Ilman vanhan kansan viisautta, olisivat esi-isämme kuolleet nälkään.

Vanha kansa tiesi jo aamulla aamuhuussiin mentyään, mikä kuun vaihe oli menossa. Kuun vaiheen mukaan mietittiin, mitä töitä oli hyvä suunnitella tai toteuttaa.

Lauta-asioita

Oletko muuten nähnyt seinien tai ikkunalautojen nauloja törröttävän? Siis se tapaus, että joka vuosi pitää naulata ne uudelleen pohjaan? Nämä laudat on naulattu kasvavalla kuulla. Ne ovat hyvin löysästi kiinni.

Oletko joskus yrittänyt saada irti nauloja laudoista eikä niitä meinaa millään saada irti? Nämä on naulattu vähenevällä kuulla.

Hmm, tämähän jättää pienen kysymyksen?

 

Viisautta

Nå, jos vain tiettyinä aikoina voi naulailla, mitä sitten tehdään silloin, kuin ei ole hyvä aika? Silloin suunnitellaan tarkasti – olethan kuullut sanonnan, hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Valmistellaan todella tarkkaan, että jokainen työkalu, kaikki aineet ja muut tarvikkeet on hankittuna ja paikoillaan. Varmistetaan ajoissa, ettei niitä tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa ja että joka ikinen työvaihe on tarkasti mietitty etukäteen. Työurakoitsijat ja talkooväki ovat oikeina päivinä tulossa. Varajärjestelmät mietittynä.

 

Ymmärrän toki, ettei tosi isoissa hankkeissa voi toteuttaa ihan kaikkia näitä periaatteita, mutta tärkeimmät ja kalliimmat, kuten perustukset, olisi syytä tarkkaan ajoittaa vanhan kansan tiedon mukaisesti. Muuten tuloksena on kosteita hometaloja.